Omenoita espalier

Teimme puutarhamatkan tänä keväänä Pariisiin.Versaillesin kuninkaallisesta puutarhasta löytyvät maailman suurimmat omena- ja päärynätarhat.

Unelmoin pienestä omenapuusta, jota alkaisin kasvattaa joko viuhkan tai espalierir tyylin mukaisesti. Kuvan omenapuun muotona on espalier.

Runoilijan narsisseja odotellessa

Kohti kesää

Suunnittelen ensi kesän viljelyksiä ja hahmottelen viljelykarttaa. Yksi hartaimmista toiveistani olisi saada palstan reuna tänä kesänä kukkimaan muutakin kuin rikkaruohoja. Toistaiseksi reunalla ovat viihtyneet ainoastaan päivänkakkarat. Toivon, että tänä kesänä reunaa koristaisivat myös keltaiset valeunikot.

Historiallisia tulppaneita ja myyriä

Odotan malttamattomasti kevään tulppaanisesongin alkua. Istutin syksyllä kokoelman erilaisia Hyötykasviyhdistyksestä hankkimiani sipuleita ja sydän sykkyrällä mietin, miten myyrät ovat sipuleita tänä vuonna kohdelleet.

Edellisenä talvena myyränpirulaiset herkuttelivat palstalla oikein urakalla. Päätin huonontaa niiden olosuhteita radikaalisti ja kippasin työkalulaatikossa lojuneen ja pesänä toimineen hallaharson roskikseen. Jätin myös palstan peittämättä talvilepoon oljilla. Toivottasti routa on tehnyt tehtävänsä!

Villiniityn nettikauppa myy vanhoja museoyhdistys Hortus Bulborumin tulppaanilajikkeita. Vanhimmat tulppaanit polveutuvat aina 1600-luvulta ja ovat ulkonäöltään hyvin erikoisia. Villiniitty lupaa poimia valkoimiinsa kaikkein mielenkiintoisimmat lajikkeet. Jos uskallan, istutan ensi syksynä palstalle muutaman uuden tulppaanin Villiniityn valikoiman erikoisimmasta päästä.

Meiän minttu!

Pääsiäismenytä suunnitellessa muistelen kaiholla oman palstan viherminttua. Sen väri, maku ja sadon runsaus on vailla vertaa.

Olen useampana kesänä pakastanut minttua talvenvaralle. Aina se on kuitenkin loppunut kesken. Omatekoisilla mojitoilla tosin saattaa olla osuutta asiaan...

Kevään kylvösuunnitelma

Tämän vuoden kylvösuunnitelmamme on aiempia vuosia yrtti- ja juurespainotteisempi. Vähennämme sen sijaan papujen kylvöpinta-alaa. Odotan valtavalla mielenkiinnolla, että pääsen maistamaan parsaperunaa. Hyötykasviyhdistyksen siemenoppaassa sitä kuvaillaan seuraavasti: "ranskalaisen keittiön klassikko, makua kutsuttu jopa pähkinäiseksi, sitä ei kuulemma voi liiaksi hehkuttaa". Vähemmistäkin kehuista nousevat odotukset korkealle!

Juurekset:
Punajuuri (Ägyptische Plattrunde)
Mustajuuri (Hoffmann's Schwarze Phal)
Kaurajuuri (Mammoth Sandwich Island)
Palsternakka (White Gem)

Yrtit:
Korianteri, itämainen (Leisure)
Tanskalainen kirveli (Commun)
Tilli (Bouquet)
Silopersilja (Gigante d'Italia)
Juustokumina
Yrttiselleri
Kreikanmeirami

Pavut ja herneet:

Kikherne (Principe)

Salkopapu

Härkäpapu

Sipulit:

Punasipuli

Hopeasipuli

Salottisipuli (Biztro)

Talvivalkosipuli

Muut:
Kurkku (F1 Sherpa)
Kesäkurpitsa (Zucchini F1)
Parsaperuna (Asparger-La Ratte, maatiaisperuna)
Lehtikaali (Red Russian)

Fenkoli (Fino)

Kukat:

Keltavaleunikko

Etelänruusuruoho

Ruiskaunokki (Blue Boy)

Salkoruusu (Majorette)

Aurinkonkukka (Aslan)

Tuoksuherne (Madame Butterfly)

Siementilauksia

Selailin Hyötykasviyhdistyksen siemenluetteloa ja tein suunnitelmia. Tänä kesänä palstallamme tulee kasvamaan tuulahdus Antiikin Egyptiä ja Kreikkaa sekä entistä enemmän kukkia; auringonkukkia, ruusuruohoa, ruiskaunokkeja, tuoksuherneitä.... Uutena perunalajikkeena aion kokeilla parsaperunaa (Asparges-La Ratte). Siemenluettelossa parsaperunan lajike kuvaus oli niin herkullinen etten voinut vastustaa "...kiinteä salaattiperunalajike, ranskalaisen keittiön klassikko, maku jopa pähkinäinen...".

Saapi nähdä, miten parsaperunoiden käy? Viime vuonna siiklit ainakin onnistuivat yli odotusten.

Täydellinen sunnuntai

Sadetta enteilevässä harmaudessa, omenapuiden kukkiessa ja satakielten laulaessa kylvimme tänään rivin fenkolia, tilliä, yrtti-iisoa ja vihannesporttulakkaa. Yrtti-iiso on salaatti- ja maustekasvi, jonka lehdet maistuvat miedosti sinapille. Vihannesportulakka on pohjois-amerikkalainen anikselta tuoksuva maustekasvi, joka kukkii kauniin oranssin kukin. Se soveltuu erinomaisesti kuivattuna teeksi tai hillojen, keittojen ja kiisseleiden mausteeksi. Lisäksi istutimme tavallisen timjamin ja appelsiinitimjamin taimet. Kukkapenkkiin istutimme oransseja liljoja.

Kevään kylvösuunnitelmia

Hyötykasviyhdistyksestä tilatut siemenpussit ovat jo aikapäiviä sitten kolahtaneet palstaystäväni postiluukusta. Nyt on aika tehdä suunnitelma. 

Olemme tänä vuonna päättäneet satsata juureksiin, salaattia emme kylvä juuri ollenkaan. Myös sipulit ovat osoittautuneet säilyvyytensä ja vaatimattoman hoitonsa vuoksi hyviksi viljelyskasveiksi. Rohtosalkoruusua kylvämme omatekoisten vaahtokarkkien toivossa; tavoitteena olisi valmistaa yksi päivällinen alkupaloista jälkiruokaan täysin omista palstan antimista ja itse tehdyt luomuvaahtokarkit olisivat kaikessa absurdiudessaan loistava päätös illalliselle. 

Toukokuu, aikainen: mustajuuri, palsternakka, porkkana, keltasipuli, silolehtipersilja, tilli

Toukokuun puoliväli: taittoydinherne, punasipuli, salottisipuli, härkäpapu, peruna

Touko/kesäkuussa: pillisipuli, salkopapu, punajuuri, rohtosalkoruusu, tuoksuherne, lemmikki

Kesäkuussa: fenkoli, sitruunamelissa, oranssi-iiso, vihannesportulakka


Lisäksi kesäkuussa ilmojen lämmettyä istutamme munakoison, kesäkurpitsan, basilikan ja tomaatin taimet. Viime syksynä istutettu talvivalkosipuli on palstalla jo pitkällä ja nuorista varsista lähtee huumaava valkosipulin tuoksu!

Aamukahvia ja piparjuurta

Helsingin Sanomien puutteessa luen tänä aamuna aamiaisella Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuria ja kertaan kylvövuorossa olevien kasvien viljelyohjeita.

Nyhdimme eilen palstalla jonkun yliluonnollisen vimman vallassa villiintyneen piparjuuren. Israelssonia lukiessani totean, että en ollut ilmeisesti ymmärtänyt piparjuuren viljelystä yhtikäs mitään. Israelsson kertoo, että laadukasta piparjuurta viljeltäessä ensin istutetaan haarattomia sivujuuria. Kesäkuussa juuret puhdistetaan mullasta ja alimpia sivujuuria lukuunottamatta kaikki sivujuuret poistetaan. Puhdistuksen jälkeen juuri peitetään uudestaan mullalla. Valmis piparjuuri korjataan syksyllä tai keväällä pienintäkin juurenpalaa myöden, sillä muuten se villiintyy.

No, meidän piparjuuremme osalta Israelssonin opastus tuli liian myöhään. Vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, juuri villiintynyt ja alkanut ikävästi ahdistella kaikkea sen ympärillä kasvavaa. Teimme tylyn päätöksen: meidän palstallamme piparjuuren valtakausi on ohi. Tosin, kuten Israelsson toteaa, niin juuri leviää pienimmästäkin palasesta enkä näin ollen laisinkaan epäile, etteikö niitä ns. sivujuuria nyhdettäisi maasta vielä tulevinakin keväinä.

Vannomatta paras

Juuri kun olin ehtinyt todeta, että vähentäisin tehotuotettujen kukkien ostamista, sain myöhästyneen naistenpäiväkukan: nupuillaan olevat narsissisipulit. Missä lie lietteessä lienevät kasvatetut (vrt. eilinen postaus kukkien tehotuotannosta), mutta silti niin suloisia.

Istutan sipulit keväällä omalle palstalle, jonne on vuosien varrella kertynyt koko joukko erilaisia narsisseja. En ole varsinaisesti suuri narsissien ystävä, mutta Hyötykasviyhdistyksestä saatavat ns. maatiaislajikkeet ovat kukinnoiltaan herkän romanttisia. Ne sopivat mielestäni palstalle paremmin kuin pramean räikeät ja isoiksi jalostetut siskonsa. Myyrät eivät myöskään narsisseista piittaa, joten olen ympäröinyt tulppaanien sipulit hämäykseksi narsissimuurilla.

Ja vuoden 2011 virallinen vihannes on...

... lanttu ja nauris! Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry ovat valinneet lantun ja nauriin kuluvan vuoden vihanneksiksi. Hyötykasviyhdistyksen lehdestä käy ilmi, että nauris olisi luultavimmin Suomen vanhin viljelyskasvi ja, että sanana se olisi alkuperältään supisuomalainen. Mielenkiintoista.

Palstallamme olemme viljelleet kumpaistakin, lanttua ja naurista, useana vuotena. Niihin pätee sama seikka kuin useimpiin muihinkin vihanneksiin eli että, mitä nuorempana satoa raaskii korjata, sitä parempi.

Söin vuosia sitten Elite-ravintolassa maidossa haudutettuja nauriita. Maku oli kerrassaan taivaallinen ja siitä pitäen olen etsinyt kyseistä reseptiä. Viime kesänä löysin kauan kaivatun ohjeen, jonka mukaan pieniä nauriita tuli hauduttaa tunnin verran maidossa vaniljatangon kera.

Kieli pitkänä odotimme maistiaisia. Lopputulos oli kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen: maitonauriiden ulkoasu oli kaikessa valkoisuudessaan jo hieman luotaantyöntävä ja maku... nooo...sanotaanko vaikka, että hyvin erikoinen.

Nicola ja Lady Felicia

Venetsialaisia ruhtinaita, espanjalaisia kuninkaallisia? Ehei, paljon parempaa...nimittäin erinomaisia perunoita. Hyötykasviyhdistyksen tuoteluettelo siemenperuna- ja sipulilajikkeineen kolahti taas luukusta ja ahmaisin sen siltä seisomalta jo eteisessä.

Perunoita on palstallamme viljelty useimpina kesinä. Isäni totesi äitini palstan perunoista, että niissä ei todellakaan ole mitään muuta vikaa kuin, että ne ovat liian hyviä. Oman maan mukuloita tulee syötyä liikaa!

Toissa kesänä perunaruton leviäminen otti meidän palstastamme erävoiton ja päätimme pitää  vuoden tauon. Nyt siemenperunoiden ostaminen kuitenkin taas kutkuttaa mieltä. Hyviä kokemuksia edellisiltä kesiltä on kertynyt Hankkijan Timosta, jota ei sen aikaisuuden takia rutto juurikaan ehtinyt rökittää, Nicolasta ja Siiklistä. Talviperunalajike Matilda sen sijaan kitui ruton kourissa siitäkin huolimatta, että sitä pidetään taudille vastuskykyisenä lajikkeena.

Mutta ensi kesänä voisimme ehkä laittaa maahan vaikkapa vain yhden rivin Siikliä tai eksoottista Blue Gongoa? Terhakkaan vihreä, valkoisin kukin kukkiva perunarivi on ruttovaarasta huolimatta keittiöpuutarhan aatelia.

Palstaviljelijän 5 helmasyntiä

Tottumattomalle kaupunkilaisille hyötypuutarhan perustaminen voi aluksi tuntua silkalta heprealta. On suorastaan hiukan noloa myöntää itselleen saatika toisille, että minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka usein pitäisi kastella ja kasvaako ylipäätään mikään kylmässä Suomen suvessa.

Kokosin alle aloittelevan viljelijän viisi helmasyntiä. Ja synninpäästöä.

1. Siementilausta tehdessä tulee tilanneeksi kaikkia lajikkeita, mitkä kuulostavat jännittäviltä ja joiden nimeä on tuskin koskaan aiemmin kuullut. (Muutama jännittävä, uusi tuttavuus on aina paikallaan, mutta perinteiset porkkanat ja punajuuret ovat varmoja viljelykasveja, ja joka tapauksessa itse viljeltynä ne ovat suorastaan eksoottista herkkua.)

2. Oman maan salaatti on niin ihana ajatus, että lehtisalaattia tulee kylväneeksi kolme metriä ja rukolaa toisen mokoman riippumatta siitä, ettei satoa pysty korjaamaan päivittäin. (Salaatti kasvaa pikavauhtia. Jos ei halua etupäässä ruokkia kaikkia kulmakunnan jäniksiä, salaattia kannattaa kylvää pikkuhiljaa, kun edellisen tuotanto on hiipumaan päin.)

3. Kylväessään ei piittaa pussinkyljessä olevista ohjeista. (Eri lajikkeet vaativat esimerkiksi eri kylvölämpötilan ja kylmemmän lämpötilan kasvit eivät idä liian lämpöisessä. Noudata ohjeita.)

4. Kylvösuunnitelmaa tehdessä ei muista, että satoa tulee myös korjata. (Harvalla kaupunkilaisilla on vihannesten kylmäsäilytykseen vaadittavia tiloja. Kun miettii, että kuinka paljon pitäisi kylvää, kannattaa pohtia, että pystynkö varastoimaan, vai korjaanko satoa pitkin kesää?) 

5. Satoa ei lopulta raaskikaan korjata. (Suurin osa vihanneksista on parhaimmillaan pieninä kuten nauriit, punajuuret, kesäkurpitsat jne.. Tässäkin tapauksessa aikainen lintu madon nappaa.) 

Vaahtokarkkeja ja pillisipuleita

Tämän kevään virallinen siemenkokous on pidetty. Asialistalla oli huolellinen tutustuminen Hyötykasviyhdistyksen aina yhtä erinomaiseen siemenoppaaseen. Päätimme erityisesti panostaa maustepenkin kunnostukseen sekä lavamaisen viritelmän rakentamiseen kylmänaroille yrteille. Unelmana olisi pitkin kesää päästä leikkaamaan basilikasta ja kreikkalaisesta oreganosta oikein kunnon kimppuja.

Uutuuksina kylvämme myös pillisipulia ja rohtosalkoruusun. Rohtosalkoruusun juuri on nimittäin alkuperäinen vaahtokarkkien valmistusaines ja mikäli karkkeja onnistuisimme tänä kesänä valmistamaan, voisi sitä kaiketi pitää yhtenä satokauden huippuhetkenä.

Kävellessäni kohti kokousta viritti kylvötunnelmat oikeille taajuuksille viiskulmassa laulanut mustarastas. Pilkkopimeästä illasta huolimatta ei raukka ilmeisesti enää kyennyt viserrystään pidättelemään!

Opetuksia viime kesältä

Uusia viljelysuunnitelmia tehdessä esiin putkahtaa viime vuoden viljelykartta. Yhteenvetona todettakoon, ettei itäminen kylvönauhoista onnistunut viime kesänänäkään, vihersipulisato meni madoille. Kurttukaalista ei myöskään saatu mittavaa meriittiä.

Munakoisot ja kesäkurpitsat sen sijaan nauttivat trooppisista lämpötiloista. Ensi kertaa ymmärsin korjata satoa hedelmien ollessa vielä pieniä ja edelleen ymmärsin, että miksi juuri pienet zucchinit ja munakoisot ovat Italiassa herkkua. Molto buono!

Orastavia viljelysuunnitelmia

Hyötykasviyhdistyksen siemenoppaan kolahdus postiluukusta on varma lähenevän viljelykauden merkki. Tänä vuonna harkitsen härkäpavun vaihtamista vaihtelun vuoksi herneeseen sekä porkkanan ja mustajuuren palauttamista viljelysuunnitelmaan. Aatoksissa siintää myös pienimuotoista basilikan ja kreikkalaisen oreganon viljelyä lavalla.

Kylvömerkintöjä Lontoon Physics Gardenista.

Perunanidätystä puutarhamuseon ikkunalaudalla.