8.2.2011

Palstaviljelijän 5 helmasyntiä

Tottumattomalle kaupunkilaisille hyötypuutarhan perustaminen voi aluksi tuntua silkalta heprealta. On suorastaan hiukan noloa myöntää itselleen saatika toisille, että minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka usein pitäisi kastella ja kasvaako ylipäätään mikään kylmässä Suomen suvessa.

Kokosin alle aloittelevan viljelijän viisi helmasyntiä. Ja synninpäästöä.

1. Siementilausta tehdessä tulee tilanneeksi kaikkia lajikkeita, mitkä kuulostavat jännittäviltä ja joiden nimeä on tuskin koskaan aiemmin kuullut. (Muutama jännittävä, uusi tuttavuus on aina paikallaan, mutta perinteiset porkkanat ja punajuuret ovat varmoja viljelykasveja, ja joka tapauksessa itse viljeltynä ne ovat suorastaan eksoottista herkkua.)

2. Oman maan salaatti on niin ihana ajatus, että lehtisalaattia tulee kylväneeksi kolme metriä ja rukolaa toisen mokoman riippumatta siitä, ettei satoa pysty korjaamaan päivittäin. (Salaatti kasvaa pikavauhtia. Jos ei halua etupäässä ruokkia kaikkia kulmakunnan jäniksiä, salaattia kannattaa kylvää pikkuhiljaa, kun edellisen tuotanto on hiipumaan päin.)

3. Kylväessään ei piittaa pussinkyljessä olevista ohjeista. (Eri lajikkeet vaativat esimerkiksi eri kylvölämpötilan ja kylmemmän lämpötilan kasvit eivät idä liian lämpöisessä. Noudata ohjeita.)

4. Kylvösuunnitelmaa tehdessä ei muista, että satoa tulee myös korjata. (Harvalla kaupunkilaisilla on vihannesten kylmäsäilytykseen vaadittavia tiloja. Kun miettii, että kuinka paljon pitäisi kylvää, kannattaa pohtia, että pystynkö varastoimaan, vai korjaanko satoa pitkin kesää?) 

5. Satoa ei lopulta raaskikaan korjata. (Suurin osa vihanneksista on parhaimmillaan pieninä kuten nauriit, punajuuret, kesäkurpitsat jne.. Tässäkin tapauksessa aikainen lintu madon nappaa.) 



Ei kommentteja: