Olen kuitenkin pannut merkille, että chilien viljely tuntuu jostain syystä kiinnostavan usein miehiä. Siinä, missä me naiset kitkemme, kaivamme ja kasvatamme kasvimaata välittämättä siitä, että roikkuuko kasvihuoneessa koko kaupungin pisin kurkku tai köllötteleekö kompostin päällä mantereen suurin talvikurpitsa, hurahtavat miehet täysillä kaikkien aikojen tulisimman chilin jalostukseen ja syömäkelvottomaksi paisuneen jättisipulin vaalimiseen.
Luulin, ettei lähipiiriini kuitenkaan kuulu tällaisia miehiä. Sittemmin paljastui, että kuinka ollakaan niin veljelläni on pieni chilipensas. Ja sitten eräänä päivänä myös puolisoni yllättäen tuli kysyneeksi, että enkö koskaan ollut harkinnut chilien kasvatusta?! En ollut. Mutta hämmästyksestä toivuttuani tilasin ystäväni mieheltä (!) Tampereelta chilien siemeniä ja huomenna aion vihdoinkin kylvää ne. Ehkä ensi kesänä meidänkin ikkunalaudalla kasvaa chili-viidakko? Enkä menisi vannomaan, etten itsekin vielä hurahtaisi tulisiin pikku-pimentoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti