Kukkia, poikia ja aikuisia

Galleria Laboratoryssa on esillä valokuvaaja Kenneth Bambergin hieno valokuvanäyttely Flowers. Valokuvissa esiintyy nuoria thaimaalisia Shan heimon poikia perinteisiin miesten aikuistumisriitin asuihin sonnustautuneina. Valokuvien poikien katse ja olemus on uskomattoman intensiivinen. Kukat, koristeet, silkki - kaikki länsimaisen nykynaisen asusteisiin kuuluvia elementteja - saavat aivan toisen ulottuvuuden. Suosittelen.

Mestareiden jäljillä

Newyorkilaisen Little Flower Schoolin  floristitaiteilijat Nicolette Owen ja Sarah Ryhanen tekevät fantastista työtä. Kerta toisensa jälkeen ihailen heidän hollantilaisten maalareiden inspiroimaa kädenjälkeään. Olen aiemminkin postannut heidän ihanista kimpuistaan, mutta tässä vielä yksi.

Täydellisiä otoksia

Ihailen brittiläisen valokuvaajan Jane Sebiren puutarhavalokuvia. Jane vangitsee upeita maisemia, värejä, muotoja ja tunnelmia.

Kaikki kuvat: Jane Sebire

Vihreä matto

Ranskalaisen taiteilijan Gaelle Villedaryn teos "Tapis Rouge" (suom. punainen matto), johdattelee ranskalaiseen Jaujacin kylään sen juhlavuoden kunniaksi.

Mitä jos jalankulkuväylät korvattaisiin Helsingissäkin ruohomatolla? Hidastaisiko se kiireisen kaupunkilaisen tahtia? Ainakaan vihreää polkua pitkin ei kovin kiireisen tai totisen näköisenä voisi rientää.

Kuva: David Monjou

Pesä puussa

Etelä-afrikkalainen Porky Hefer on suunnittelut kehrääjälinnun pesän innoittamana ihanan pesän kaikille  ihmisen kokoisille kehrääjille. Lisää Heferin pesästä voit lukea Designboomista.

Kuva: Porky Hefer, Animal Farm

Puutarhanhoito on välkkyjen hommaa

Matteo Cibicin puutarhataidetta

Oj så skönt!

Ruotsalaisen Puutarhaperjantain (Trädgårdsfredag) kolmas tuotantokausi on pyörähtänyt käyntiin! Sarjaa voi seurata SVT Play:n kautta netistä. Tänä vuonna Pernilla, Tareq ja John ovat löytäneet hylätyn puutarhan, jonka he sarjan edetessä kunnostavat uuteen kukoistukseensa.

Katsoin aamulla sarjan ensimmäisen osan tuttuun tapaan sängyssä maitokahvimuki kädessä ja silmäkulmat kosteina. Kuvaus, dialogi, ideat, musiikki... helt fantastastiskt! Tästä ei puutarhaohjelma enää parane.

Kuva via SVT

Lempikukkia

Jotkut kukat ovat kauniimpia kuin toiset. Niiden kauneus ei niinkään piile väreissä, terälehdissä tai kauniisti muodostuneissa heteissä, vaan merkityksessä.

Isoäitini lempikukkia olivat freesiat. Freesioiden hempeä tuoksu, elegantisti kaareutuva varsi ja hienostuneiden kukkien kauneus on ikuista.

Hyvän ystäväni lempikukkia ovat pionit. Perustaessamme yhteistä palstaa oli kasvimaan laidalle saatava pionipensaat. Tulipunaisten kukkapilvien puhkeamista odottelemme vieläkin neljän vuoden jälkeen, mutta jonakin vuonna niiden kukkaanpuhkeaminen tulee olemaan vailla vertaa.

Itse rakastan tulppaaneita, kaikissa väreissä ja lajeissa. Maatiaistulppaneja, papukaijatulppaaneja, turkkilaisia ja hollantilaisia. Iltaisin unta odotellessa kuvittelen, miten kevään ensimmäiset tulppanit puskevat palstan kukkapenkistä ylös. Päättäväisesti hallaa uhmaten ne avaavat nuppunsa täyteen kukoistukseen.

Puhdasta taidetta

Suosikki kukkakauppani newyorkilaisen Little Flower Schoolin saitilta löysin pökerryttävän kauniita kuvia hollantilaisten mestarimaalareiden jalanjäljissä tehdyistä kukkakimppuista.

Kuvat via Flower School

Flower Power

Hellettä palmuhuoneessa

Helmikuun helle kuumottaa poskia. Palmunoksilta tippuu vesipisaroita, pieni suihkulähde höyryää ja sukkahousut liimaantuu reisiin. Kainalot kosteina kuiskaan banaanipuun korvaan: tahdon tropiikkiin!

(Jos pakkanen kyllästyttää, käväise Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo helpottaa.)

Uusille taajuuksille

Gardens Illustrated:in sivuilta löytyy sykähdyttäviä podcasteja puutarhamaailman ilmiöistä. Puutarhakirjallisuuden kuningatar Anna Pavord haastattelee englantilaisia puutarhafriikkejä ja täytyy sanoa, että haastatteluissa on jotain vastustamattoman romanttista ja viatonta. Elävän kuvan hallitsemassa maailmassa pelkän äänen kuunteleminen lepuuttaa silmiä ja virittää mielikuvituksen ihan toisille taajuuksille. Suosittelen podcastien kuuntelemista siis muillekin kuin englannin kuulunymmärtämiseen valmistautuville abeille.

Hankeen hautautuneet

Maailman paras puutarhalehti lienee BBC:n Gardens Illustrated. Tilaan myös BBC:n Gardeners' World.com uutiskirjettä, mutta tähän aikaan vuodesta sen uutiset ovat lähinnä turhauttavaa luettavaa.

Uutiskirje toisensa perään kehottaa puutarhakansaa maankääntötalkoisiin, sipulikukkien istuttamiseen, porkkanoiden kylvöön, pensaskasvien leikkuuseen... Tietäisivätpä vaan, että meillä hanki yltää puoleen reiteen ja jänikset herkuttelevat jo viinimarjapensaan yläoksilla.

Toisaalta, onpahan vielä aikaa nauttia englantilaisen puutarhakirjallisuuden antimista ja tehdä suunnitelmia ilman toteuttamisen paineita. Ja se taitaa kaikkein hauskinta ollakin. Annetaan brittien viihdyttää ja hautaudutaan hankeen!

"Kukat ovat hyviä kuuntelijoita"

Luin uusimmasta Deko-lehdestä jutun Emma Salokoskesta. Laitan soimaan Emma Salokoski Trion Puutarhassa-kappaleen.

Emman sointuva ääni helisee, valkea maisema unohtuu ja sukellan vehreään viidakkopuutarhaan...

 Vutu-kukka Fijiltä

Naiset ovat venuksesta ja miehet... chilistä

Puolisoani ei palstaviljely juurikaan kiinnosta. Tai sanotaan pikemminkin niin, että palstan antimien käytöstä nautimme molemmat, mutta syväpenkkien kaivuu ja rikkaruohojen kitkeminen on minun heiniäni.

Olen kuitenkin pannut merkille, että chilien viljely tuntuu jostain syystä kiinnostavan usein miehiä. Siinä, missä me naiset kitkemme, kaivamme ja kasvatamme kasvimaata välittämättä siitä, että roikkuuko kasvihuoneessa koko kaupungin pisin kurkku tai köllötteleekö kompostin päällä mantereen suurin talvikurpitsa, hurahtavat miehet täysillä kaikkien aikojen tulisimman chilin jalostukseen ja  syömäkelvottomaksi paisuneen jättisipulin vaalimiseen.

Luulin, ettei lähipiiriini kuitenkaan kuulu tällaisia miehiä. Sittemmin paljastui, että kuinka ollakaan niin veljelläni on pieni chilipensas. Ja sitten eräänä päivänä myös puolisoni yllättäen tuli kysyneeksi, että enkö koskaan ollut harkinnut chilien kasvatusta?! En ollut. Mutta hämmästyksestä toivuttuani tilasin ystäväni mieheltä (!) Tampereelta chilien siemeniä ja huomenna aion vihdoinkin kylvää ne. Ehkä ensi kesänä meidänkin ikkunalaudalla kasvaa chili-viidakko?  Enkä menisi vannomaan, etten itsekin vielä hurahtaisi tulisiin pikku-pimentoihin?