Graafikko puutarhassa

Löysin netistä sattumalta viehättävän brittäiläisen blogin ...a plot at Hadspen. Blogista löytyi kuinkas muuten kuin kauniita vanhoja puutarhakylttejä. Blogin pitäjät Lucy ja Robert viljelevät historiallista puutarhapalstaa maaseudulla Englannissa ja tallentavat sen tapahtumia viehättävällä graafisella otteella.

Kaiken maailman orkideat!

Ranskalainen Patrick Blanc on luonut New Yorkin kasvitieteellisen mahtavan orkideashown. Blanc on vertikaalisten puutarhurien konkari, ja hän on luonut huikeita kasviseiniä ympäri maailmaa. Nauravainen Blanc kertoo hymyssä suin upeasta orkideanäyttelystä.

Hullut puutarhurit

Katselin viime viikolla televisiosta puutarhaohjelmia ja mietin, miten kaavamaisia ne ovat. Ei sillä, etteivätkö pionit näyttäisi aina yhtä ihanilta tai kasvihuoneen pystyttäminen kiinnostaisi minua ikuisesti, mutta kovin montaa kertaa ei tarvitse katsoa, miten siemeniä kylvetään, että jo tajuaa mikä on homman juju.

Ehdoton suosikkini puutarhaohjelmien joukossa on ruotsalainen Trädgårds fredag, jonka toisen tuotantokauden ehdin katsoa jo viime kesänä SVT:ltä. Trädgårds fredag pyörähtää Ylellä käyntiin keväällä. Vaikkei ohjelma sisällöltään juuri poikkeakaan perinteisestä kaavasta, niin ohjelmakonsepti on huolellisesti suunniteltu, erittäin kauniisti kuvattu ja stailattu ja juontajat ovat super-viehättäviä.  Sunnuntaiaamuisin tapasin keittää ohjelman katselemista varten maitokahvin ja asettautua sängylle mukavasti loikoilemaan. Ja tunnustan, että muutaman kerran tunnusmusiikin kajahtaessa läppäriltä herahti kyynel silmäkulmaani ja huokailin ääneen: vad härligt! 

Ihan toista genreä edustavat brittiläiset huumorimiehet Three men went to mow, jotka hauskuttavat Youtubessa hulluilla puutarhajutuillaan.

Puutarhaihmisiä

Muutama vuosi sitten lainasin ystävältäni kihlajaismatkalleni matkalukemiseksi englantilaisesta puutarhavalokuvaajasta Valerie Finnisistä kertovan kirjan. (Joku tietenkin tässä vaiheessa näsäviisasti ajattelee, että eihän kihlajaismatkalla lueta, silloin tehdään jotain ihan muuta. Mutta minäpä luin.)

En ollut kuullut Valeriesta aiemmin, mutta kirjan takakannen omakuva sai minut saman tien pauloihinsa. Uskomattoman näköinen vanha nainen: valtavat, nenälle tipahtaneet rillit, järkyttävän näköinen hattu, trenssi, Rolleiflex (kamera) ja tarkkaavainen katse.

Valerie Finnis oli  tunnettu kivikkopuutarhaharrastaja, joka miehensä kanssa kiersi Englantia 1950-70-luvuilla kuvaten englantilaisia puutarhaharrastajia.Valerien muotokuvissa poseeraavat lempikasviensa ja kokoelmiensa äärellä puutarhalleen vihkiytyneet naiset ja miehet, joiden asut ja ilmeet ovat yhtä aikaa mennyttä maailmaa ja tätä päivää.

Näytin kirjaa ja erityisesti Valerien omakuvaa sulhaselleni matkalla. Totesin, että tiedoksesi tässä vaiheessa, että minä haluan sitten olla tuo, kun olen 85. Kuvasta huolimatta, menimme naimisiiin vuotta myöhemmin.

Gardening people, Ursula Buchan

Uusi yritys

Toissa kesänä ostin Hangosta vanhaan navettaan perustetusta kukkakaupasta erikoiselta näyttävän pelargonin. Se kukki runsaasti pienin, hailakoin persikanvärisin kukin. Vaalin pelargonia ensin kesäterassilla ja syksyn tullen keittiön ikkunalaudalla. Kukinnan päätyttyä en enää raaskinut luopua siitä. Pelargonini ei nimittäin näyttänyt markettien tusinataimilta, vaan sillä tuntui olevan ihan toisenlainen, paljon herkempi sielu.

Päätin yrittää saada pelargonin talvehtimaan. Leikkasin sitä rajusti ja nostin viileän komeron ylähyllylle. Seuraavana keväänä pelargoni alkoi vihertää ja se kasvoi keittiön ikkunalaudalla valtavaksi vihreäksi pehkoksi. Siihen ei kuitenkaan tullut yhtä ainutta kukannuppua.

Selaillessani Anu Rannan vanhoista huonekasveista kertovaa kirjaa tajusin, että keittiön komerossa toistamiseen talvehtiva pelargonini onkin ilmeisesti jokin vanha lajike. Nostin kukan eilen komerosta ikkunalaudalle ja kastelin runsaasti. Kyytipojaksi kulautin merileväliuosta. Ja päälle lausuin muutaman taikasanan. Tänä kesänä minun maatiaspelargonini vielä kukkii.

Hienohelma ja vanhapoika, Anu Ranta

Tarkan markan puutarhurille

Katsastin eilen Akateemisen puutarhakirjaosaston valikoimaa. Satokausi ei kirjakaupassa ole vielä parhaimmillaan ja myynnissä oli lähinnä perinteisiä, moneen kertaan selattuja perusopuksia. Herkut vielä puuttuivat. Vaikka kotimainen puutarhakirjallisuus on puutarhabuumin myötä parantanut tasoaan, jää se ulkoasultaan ja ideoiltaan selvästi vielä naapurimaamme kirjatarjonnan varjoon.

Muutama kuukausi sitten piipahdin pikaisesti tutustumassa harrastekirjakauppa Hobboksin tarjontaan. Pienen kirjakaupan valikoimista löytyi yllättävän runsaasti erilaisia puutarhakirjoja. En voinut vastustaa Alys Fowlerin kirjaa The Thrifty Gardener, johon on koottu "tarkan markan puutarhurin" näkökulmasta hauskoja vinkkejä hyötypuutarhan ja huonekasvien hoitoon. Alys on sympaattinen kirjoittaja ja kirjan ulkoasu sekä valokuvat viehättäviä.

Kirsikkatomaatteja Uudesta-Seelannista

Maailman luomutiloja yhteenkytkevä järjestö Wwoof ylläpitää rekisteriä luomutiloista ympäri maailmaa.  Työpanosta vastaan tilat majoittavat puutarhanhoidosta, kalastuksesta ja eläintenhoidosta kiinnostuneita maailmanmatkaajia.

Muutama vuosi sitten matkaillessamme ympäri Uutta-Seelantia asuimme vastaperustetulla luomutilalla. Osallistuimme arkipäivän askareisiin kirsikkatomaattien poiminnasta banaanilastujen kuivatuksen ja jänisten metsästykseen. En ole tainnut missään tavata samanlaista, suorastaan hengellistä hartautta, millä talon emäntä idätti jokaisen tilalla kasvavan vihanneksen siemenestä taimeksi asti itse.

Kirsikkatomaattien korjuu U-Seelannissa