Kävin ensi kertaa katsastamassa palstan kuntoa pitkän talven jälkeen ja sehän oli kuin tykillä ammuttu. Täynnänsä myyrän koloja! Vieri vieressä. Loputtomasti. Aluksi en voinut millään käsittää, että mistä ihmeestä kaikki kolot ja keot olivat siunaantuneet, mutta pikku hiljaa totuus valkeni. Myyräpaholaiset ovat tänä talvena ottaneet pikkupuutarhastamme oikean niskalenkin.
Kukkapenkin reikäjuustomaisesta ulkoasusta päätellen tulppaanit ovat mennyttä. Muutama lehdentynkä puskee maasta sinnikkäästi ylös, mutta muuten syksyllä istuttamani kaikkien aikojen tulppaaniunelmapelto on mennyttä. Ja missä on kilokaupalla hankittuja krookuksia? Pulleissa myyränmasuissa, arvatenkin. Työkalulaatikko oli mustanaan papanoita, puutarhatossut revitty valkoisiksi kangaspalloiksi ja turhaan säästetty hallaharso mennyttä. Harjasimme laatikon puhtaammaksi risuilla kannen syrjästä sohien.
Googlasin kotona myyräkuumeen ja vinkkejä pikkuvintiöiden karkottamiseen. Ilmeisen toivotonta. Ainoa pelastus ovat taivaalla liitelevät pöllöt ja haukat. Jos lentäviä liittolaisia ei sotahuudosta huolimatta kuulu, ostan puisen pelättimen palstan kulmaan nököttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti